Korella ja Kuroksella on mielestäni yhteiset kasvonpiirteet. Voivat olla sisarukset.

Molemmilla on pitkät ja kiharat hiukset. Ei muuta yhteistä mielestäni ulkonäöllisesti.

 

Palkkipylväs rakenne: tarkoittaa varmaankin rakennusta joka pysyy pystyssä isojen pylväiden varassa.

 

Kreikka

taide

Kreikan rakennustaide oli korkealla tasolla jo esihistoriallisella ajalla, kuten Troijan, Kreetan, Tirynsin ja Mykenen valtavat linnan- ja palatsinrauniot toiselta tuhatluvulta eaa. osoittavat. Samoin taideteollisuus oli korkeatasoista.

Varsinainen kreikkalainen taide jakautuu kolmeen ajanjaksoon: Arkaaiseen, ns. doorilaisten vaelluksesta persialaissotiin (1100-500 eaa), klassiseen (500-338eaa) ja  hellenistiseen makedonialaisesta valloituksesta roomalaisten valloitukseen tai keisarikauteen.

Rakennustaide

Kreikkalaisen rakennustaiteen luonteenomaisin tuote on temppeli. Ne rakennettiin kivipengermälle suorakaiteen muotoisiksi. Temppeleiden keskiosassa on suurehko pyhäkkö (cella), jossa on jumalankuva ja jommassakummassa tai molemmissa päissä avoin eteishalli. Pylväitä saattoi olla temppelin etu- tai myös takaseinällä tai ympäri koko rakennuksen. Niiden tehtävänä oli tukea kattoa. Päätykolmiot ja friisit oli kaunistettu veistoksilla.

Temppeleissä oli kolme tyyliä, doorilainen, joonilainen ja korinttilainen.

Kuuluisia rakennuksia ovat Paestumin temppeli, Olympian Zeuksen temppeli, Parthenon (doorilaisia), Erektheion ja Niken temppeli Ateenassa, Pergamonin temppeli ja Zeuksen alttari, Halikarnassoksen mausoleumi (joonialaisia), Lysikrateen muistomerkki (korinttilainen), sekä eräät teatterit, kuten Ateenan Dionysoksen teatteri.

Kuvanveisto

Kuvanveisto tuli kreikkalaissa taiteessa käänteentekeväksi sen johdosta, että se ottaa alastoman ihmisruumiin kuvaamisen päätehtäväkseen. Taiteilijat eivät pyrkineet yksilölliseen näköisyyteen, vaan esittivät ihannetyyppejä, kuvasivat he sitten ihmisiä tai jumalia.

Arkaisen kauden veistokset, useat Apollonin nimellä tunnetut miesten kuvat, olivat aluksi jäykkiä ja tiukasti frontaliteettiasennossa, mutta myöhemmät veistokset olivat jo melkoisesti vapaampia.

Persialaissotien jälkeen sekä rakennustaiteen että kuvanveiston alalla vallitsi vilkas toiminta. Myronin, Feidiaan ja Polykleitoksen teoksia aateloi suurpiirteinen ylevyys. Seuraavan vuosisadan kuvanveistäjät Praksiteles ja Lysippos esittivät teoksissaan yksilöllisempää kauneutta.

Varsinkin hellenistisenä aikana taide joutui palvelemaan ruhtinaiden kauneudenhalua ja koristamaan uusia kaupunkeja, kuten Aleksandriaa, Kodosta ja Pergamonia. Ylevyyden ja hillityn kauneuden sijalle astuvat intohimoisuus ja raju voima.

Esimerkkeinä tuon ajan veistoksista voidaan mainita Borghesen taistelija Laokoon, Radoksen kolossi, Farnesen härkä, sekä niin sanotut galliveistokset Kuoleva galli ja Vaimonsa ja itsensä surmaava galli, joihin aiheet on saatu galatialaisten noin vuonna 200eaa. Vähään-Aasiaan tekemästä sotaretkestä.

 

Rooma

Rooman imperiumi oli kulttuurillisesti hyvin hajanainen. Roomalainen kulttuuri otti runsaasti vaikutteita kreikkalaisesti(käytännössä hellenisestä) maailmasta sekä Italian varhaisemmista kulttuureista, etenkin etruskeilta. Myös Karthagon vaikutus oli merkittävä. Rooman kaupunkivaltion alkuperäinen kieli oli latina. Rooman laajetessa latina vähitellen syrjäytti paikalliset kielet imperiumin länsiosissa. Itäosissa ja Afrikassa paikalliset kielet pitivät paremmin pintansa. Latina oli myös pääasiallinen hallintokieli, mutta kreikan asema vahvistui jatkuvasti.

Roomalaisten valtauskonto muuttui historian kuluessa animistisesta luonnonuskonnosta polyteistiseen kreikkalaisvaikutteiseen valtionuskontoon ja edelleen erilaisten itämaisten mysteerikulttivaikutteiden kautta kristinuskoon. Valtakunnan laajuus varmisti sen, että sen sisään mahtui varsin erilaisia uskonnollisia näkemyksiä. Roomalainen mytologia oli myös kreikkalaisvaikutteista.

Kaikista aloista juuri taiteessa näkyivät kreikkalaisvaikutteet selvimmin. Maalaustaiteessa ja kuvanveistossa jäljiteltiin surutta kreikkalaista tyyliä. Kirjallisuudessa esikuvista onnistuttiin jossain määrin irtautumaan. Rooma tuotti monia klassikoiksi muodostuneita kirjailijoita, mainittakoon Vergilius, Cicero, Ovidius, Horatius ja Juvenalis. Roomalainen luonnontiede ei koskaan yltänyt kreikkalaisten esikuviensa tasolle. Luonnontieteistä kehittyivät lähinnä käytännönläheiset alat, ennen muuta lääketiede, mutta myös tekniikka. Arkkitehtuurikin uudistui. Filosofia alalla tärkeimmiksi muodostuivat epikurolaiset, stoalaiset ja uusplatonistiset koulukunnat.

Antiikki käsitetään helposti läheisemmäksi kuin se olikaan. Monien säilyneiden kulttuurivaikutteiden johdosta roomalaisesta elämänmenosta on helppo löytää samaistumiskohteita. Antiikin maailma oli kuitenkin kovin toisenlainen kuin nykyään.

 Kaksikasvoinen Janus. Roomalainen veistos. Vatikaanin museo.